Kirjoittanut ravitsemusterapeutti ja ravitsemustieteen maisteri Marja Ruuti. Muut Ravitsemusterapeutin palstan artikkelit löytyvät täältä!
Minäkin laitan lusikkani sydän- ja verisuonitautien rasvasoppaan, jota hämmennetään somessa hämmentävästi tulisia sanoja säästelemättä. Yli 200 000 suomalaista sairastaa sepelvaltimotautia, vuosittain noin 25 000 saa sydäninfarktin ja lähes 700 000 käyttää kolesterolilääkkeitä ehkäistäkseen sydän- ja verisuonitauteja. Sekä kakkostyypin diabetes että MBO eli metabolinen oireyhtymä altistavat valtimotaudeille, ja edellistä sairastaa tietäen tai tietämättään puoli miljoonaa suomalaista ja jälkimmäinen löytyy yli kolmasosalta miehistä ja neljäsosalta naisista.
”Asian tuntijoita” on siis paljon ja mielipiteitä vieläkin enemmän. Varsinaiset asiantuntijatkin löytävät aiheesta paljon kiisteltävää.
Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Yhtenäkään aikakautena maailman historiassa ihmisen hallussa ei ole ollut kaikkea tietoa eikä mahdollisuutta toimia täydellisen virheettömästi. Ei tänäänkään, vaikka moni haluaa esiintyä täydellisenä asiantuntijana. Tiedämme paljon enemmän ihmiskehon solutason toiminnoista kuin 1970-luvulla Pohjois-Karjala-projektin aikaan. Jälkiviisaiden on helppo syyttää vahvoin sanoin menneitä asiantuntijoita, jotka aikanaan toimivat parhaan senhetkisen tiedon mukaan. Itse sain ravitsemustieteilijän koulutuksen samalla vuosikymmenellä, kun Pohjois-Karjalassa alettiin korjata ihmisten elintapoja. Maailma oli silloin yksinkertaisempi kuin nyt ja saatavilla vain murto-osa nykyisestä tietomäärästä, joka internetin kautta on kaikkien saatavilla. Siihen tietoon opittiin luottamaan lujasti ja kyseenalaistamatta, ja toimittiin sen mukaan. Se oli silloin ajan henki, josta nyt on osattava luopua. Osittain mentiin oikeaan suuntaan (projekti muutti suomalaisten ruokatottumuksia paljon paremmiksi mm. kasvisten käyttöä lisäämällä), osittain metsään (kova rasva tuomittiin kovin sanoin ja korvattiin haitallisilla kovetetuilla kasvirasvoilla sekä hiilihydraateilla, joiden haitoista ei ymmärretty vielä mitään).
Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua
Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää, mutta opettaa myös tervettä kritiikkiä ja pakottaa punnitsemaan asioita laajakatseisemmin uudelleen. Nyt tiedetään, että kaikki kasvirasvat eivät olekaan hyviä ja kovaakin rasvaa tarvitaan eikä veren kolesteroli sinänsä aiheuta sydäntauteja. Ruokavalion hyvyys tai huonous ei myöskään ole yhden ruoka-aineen varassa eikä terveys riipu pelkästään ruoasta. Ihmisetkin ovat erilaisia: yhden sydäntautiriski lisääntyy voita syömällä, toisen ei. Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua, johon funktionaalinen lääketiede ja luonnonmukainen terveydenhoito perustavat ajatusmaailmansa ja hoitokäytäntönsä.
Tulevat sukupolvet tulevat toivottavasti huomaamaan ja korjaamaan meidän virheemme. Kaikki asiantuntijat osoittavat myös viisautta, jos ottavat uusiutuvan tiedon vastaan ennakkoluulottomasti pohtien. Virhekäsitykset täytyy ajallaan myöntää, muutenhan uskoisimme edelleen, että aurinko kiertää pannukakun muotoista maata.
Tieteelliset tutkimuksetkin ovat virheitä tekevien ihmisten tekemiä ja kohdistuvat yleensä yhteen muuttujaan. Satojen muiden vaikuttavien tekijöiden poissulkeminen ei ole helppoa. Toisaalta uudet tutkimustulokset eivät kaikilta osin ole niin ristiriidassa vanhan käsityksen kanssa kuin sotajalalla olevien mielipidekirjoitukset antavat ymmärtää, vaikka menneisyydessä osittain haukuttiinkin vääriä puita. Kitkeryys ja katkeruus eivät auta mitään osapuolta, kaikkein vähiten apua tarvitsevia sydän- ja verisuonitautipotilaita. Uusille urille lähtenyt sydäntautitutkimus herättää nyt uutta innostusta ja tuottaa vauhdilla lisää valaisevaa ja auttavaa tietoa yhä syvemmältä ihmiskehon mikromaailmasta.
Kolesterolin monimutkainen rooli
Tutkimukset osoittavat jo selvästi, että ruoan rasva ja veren kolesteroli eivät yksioikoisesti aiheuta sydän- ja verisuonitauteja vaan syyllisiä ovat elimistön rasvojen ”pilaantuminen” ja tulehdus. Tieto ei ole uusi ja onneksi tätä vanhaa tietoa ei kokonaan haudattu kolesterolilääkkeiden ja margariinien voittokulussa. Kaikki asiantuntijat eivät jääneet polkemaan paikallaan vaan jo kymmeniä vuosia sitten tehtyjä havaintoja on tutkittu edelleen. Pitää yhä paikkansa, että kolesterolilla on rooli sydäntautien kehittymisprosessissa. Se rooli ei kuitenkaan selviä katsomalla pysyykö kolesterolilukema viitearvoissa, vaikka tämän perusteella annetaankin moni statiiniresepti. Aluksi resepti annettiin pelkän kokonaiskolesterolin perusteella, joka ei nykykäsityksen mukaan anna kovin paljon tietoa verisuoniterveydestä. Sitten löydettiin ”hyvä kolesteroli” HDL ja opittiin, että kaikki kolesteroli ei olekaan haitallista. Nyt näyttää siltä, että kaikki HDL-kolesterolikaan ei ole ”hyvää” ja että hapettunut tai sokeroitunut kolesteroli on se haitallinen kolesteroli. Verestä löytyy myös erikokoisia kolesterolihiukkasia ja tämä partikkelikoko näyttää merkitykselliseltä haitallisuuden kannalta. Kaiken lisäksi kolesteroli ei toimikaan yksin vaan sen haitallisuuteen tai hyödyllisyyteen vaikuttavat monet muut veressä kulkevat aineet ja aineenvaihdunnan tapahtumat kuten antioksidantit, sokerit, tulehdustekijät ja insuliiniresistenssi (tilanne, jossa insuliini ei pysty siirtämään veressä olevaa sokeria soluihin).
Lisäksi on paljastunut, että ruokavaliosta ei löydy yhtä pahista, joka tukkii verisuonet, vaan on otettava huomioon ruokavalion kokonaisuus, esim. miten paljon kovaa rasvaa käytetään ja mitä sen kanssa syödään ja nautitaanko rinnalla pehmeitäkin rasvoja. Mikä ihmeellisintä, se vanha ”pahis” eli kova rasva ei sinänsä olekaan pahis, vaan kaikki se millä kovaa rasvaa on yritetty korvata: jogurttien rasvan tilalle sokeria, rasvaisen lihan tilalle perunavalmisteita, pastaa ja leipää.
Onko rasva haitatonta?
Suomalainen saadaan liikkeelle rasvan voimalla. Muinoin lähdettiin rasvaretkille Ruotsin puolelle, sitten tyhjennettiin suomalaisten kauppojen voivarastot. Tutkimukset osoittavat, että kovat rasvat eivät suoraan aiheuta sydäntauteja, joten voiko siis voita ja rasvaisia ruokia syödä huolettomasti kuten some nyt antaa ymmärtää? Ihminen niin mielellään tekisi ihan kaikkea mitä mieli tekee ihan niin paljon ja usein kuin haluaa. Sellaista elämä vain ei ole. Vaikka runsaastikin kovaa rasvaa ja lihaa sisältävä niukkahiilihydraattinen ruokavalio laihduttaa ja alentaa kolesteroliarvot, siihen on sisällytettävä pehmeitä rasvahappoja ja antioksidanttipitoisia kasvikunnan tuotteita, jotta terveys pysyy yllä. Pitemmän päälle eläinproteiini ja kova rasva sairastuttavat, jos niiden osuus ruokavaliossa on liian suuri.
Mikä on se ”paha” kolesteroli
LDL-kolesteroli nimettiin aikoinaan ”pahaksi”, koska se kuljettaa kolesterolia elimistöön. Kolesteroli on kuitenkin ihmiselle välttämätön aine, joten LDL tekee itse asiassa hyvää työtä. LDL eli kolesterolia kuljettava proteiini vie elintärkeää kolesterolia solukalvojen rakennusaineeksi ja steroidihormonien (kortikosteroidit ja sukupuolihormonit) sekä D-vitamiinin valmistusaineeksi. Myös rasvojen sulatuksessa tärkeät sappihapot muodostuvat kolesterolista. Veren LDL-pitoisuutta ei siis kannata painaa liian matalaksi, mutta täytyy huolehtia, että LDL ei hapetu eikä sokeroidu. LDL-kolesterolia ei myöskään saa olla liikaa, koska esim. solukalvojen liiallinen kolesterolipitoisuus tekee niistä joustamattomia. Lisäksi on tärkeää ehkäistä elimistön matala-asteinen tulehdus, inflammaatio.
Lukuisten tutkimusten mukaan korkea veren kolesterolipitoisuus liittyy lisääntyneeseen sydäntautiriskiin. Tämä pitää edelleen paikkansa. Mutta se ei tarkoita, että kovan rasvan syönti itsenäisenä tekijänä lisäisi sydäntautiriskiä tai että kolesteroli sinänsä olisi haitallinen aine. Jo vuonna 1994 todettiin Lääkäriseura Duodecimin artikkelissa: ”low-density”-lipoproteiinin (LDL) hapettumisella on keskeinen merkitys ateroskleroosin eli valtimonkovettumataudin synnyssä”. Oleellista on siis se, mitä kolesterolille tapahtuu verisuonissa.
Nyt tiedetään lisäksi, että LDL:n proteiiniosa apolipoproteiiniB eli apoB kertoo enemmän sydäntautiriskistä kuin veren LDL-määrä. Mitä suurempi apoB-arvo, sitä enemmän veressä on kolesterolihiukkasia. ApoB ei siis kerro kolesterolin määrää vaan kuvaa niiden partikkelien lukumäärää, jotka aiheuttavat ateroskleroosia (valtimoiden kovettumista). Kolesterolilääkkeet eivät juuri vaikuta veren apoB-pitoisuuteen. Verestä löytyy muitakin apolipoproteiineja, mm. apoA, joka on HDL: n osa ja kuvaa kolesterolia poistavien partikkelien määrää.
Ravinnon runsas hiilihydraattipitoisuus tuo vereen lisää pieniä kolesterolihiukkasia, joita on paljon varsinkin ylipainoisten, diabeetikoiden ja MBO:sta kärsivien veressä. Mahtaako transrasvojenkin näennäinen haitallisuus liittyä ennen kaikkea samoissa teollisissa elintarvikkeissa käytettyjen sokerien, tärkkelysten ja vehnäjauhojen tulehdusta lisääviin vaikutuksiin.
Kovan rasvan ohella olisi alusta asti kannattanut tutkia hiilihydraattien ja nimenomaan ”nopeiden” hiilihydraattien vaikutuksia. Lääke- ja elintarviketeollisuuden historia olisi silloin kirjoitettu toisin kuin nyt. Jälkiviisaus on helppoa, nykyhetken valinnat vaikeita.
Rasvamaksasta sydäntauteja
Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan vauhdilla yleistyvä rasvamaksa aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja ja on merkittävä taustatekijä erityisesti sairaalahoitoon ja kuolemaan johtaneissa tapauksissa. Rasvoittunut maksa tuottaa vereen runsaasti tulehduksen välittäjäaineita sekä pieniä kolesterolipartikkeleita, jotka altistavat tulehdukselle ja plakin muodostukselle. Rasvamaksaan liittyy myös liiallista rasvan kulkeutumista sydämeen. Liiallinen alkoholinkäyttö on pahin maksan rasvoittaja, mutta sama teho on runsaalla sokeroitujen juomien ja muiden nopeiden hiilihydraattien nauttimisella sekä ylipainolla.
Miten tulehdus ehkäistään ja LDL pidetään terveenä
Sydän- ja verisuonitaudit ovat nykyisen tiedon mukaan siis ennen kaikkea tulehdustauteja ja niiden parasta ehkäisyä on hiljaisen, matala-asteisen tulehduksen estäminen. Tämä tapahtuu viettämällä sellaista elämää, että olo on virkeä, mieliala korkealla ja vatsanseutu kunnossa. Tämä taas toteutuu hyvinvointia tuovalla elämäntapojen kokonaisuudella, johon sisältyy sopiva määrä terveellistä ruokaa, puoleensa vetävää liikuntaa, riittävää unta ja mielenrauhaa tuottavia asioita. Todelliset pahikset kannattaa pitää aisoissa eli sokeri, valkojauhot ja huonot rasvat sekä mahdollisuuksien mukaan stressi, ympäristömyrkyt, kaikki turhat lääkkeet ja kemikaalit, tupakka ja liiallinen alkoholinkäyttö. Inflammaatiota synnyttävät myös bakteerit ja virukset, joten esim. hammasterveydestä on pidettävä huolta.
LDL pysyy terveenä ja hyödyllisenä, kun sen rinnalla veressä virtaa tarpeeksi antioksidantteja ja tarpeeksi vähän sokeria. Diabeetikoiden sokeritasapainoa seurataan mittaamalla veren hemoglobiiniin sitoutuvan sokerin määrä (HbA1c). Liika sokeri siis takertuu happea kuljettavaan veren proteiiniin. Samaan tapaan liiallinen sokeri tahmaa kolesterolia kuljettavat proteiinit LDL:n ja ilmeisesti myös HDL:n. Tämän takia sydän- ja verisuonitauteja ehkäistään pitämällä huolta verensokeritasapainosta. Samasta syystä epätasapainossa olevat diabeetikot ovat alttiita sairastumaan sydän- ja verisuonitauteihin. Mennään ojasta allikkoon, jos diabeetikko korvaa ruokavalion rasvat hiilihydraateilla yrittäessään ehkäistä sydäntauteja.
Tasainen verensokeri syntyy säännöllisillä kunnon aterioilla ja välttämällä napostelua. Verensokeri pysyy tasapainossa syömällä hyvää ruokaa eli luonnon antimia: kasviksia, marjoja, hedelmiä (kohtuudella), kalaa, lihaa, palkokasveja, siemeniä, pähkinöitä, sieniä, hyviä rasvoja ja sopivasti täysjyväviljaa ja makeuttamattomia maitotuotteita. Tulehduksen estämiseksi nämä ruoka-aineet kannattaa nauttia pääsääntöisesti mahdollisimman lempeästi käsitellyssä muodossa ilman teollista prosessointia, käristämistä ja ruskistamista, joissa kaikissa syntyy rasvojen haitallista hapettumista ja tulehdusta edistäviä AGE-yhdisteitä.
Tulehduksen aiheuttajat ennen ja nyt
Pohjois-Karjala-projektin aikaan sydäntauteihin kaatuvat miehet eivät olleet ylipainoisia istumatyöntekijöitä vaan jopa luuta ja nahkaa raataessaan raskaassa fyysisessä työssä. Ruokavaliossa oli hurjasti kovaa rasvaa ja suolaa, niukasti kasviksia, pehmeä rasva lähes puuttui ja se vähäkin tuhottiin paistamalla kalat. Perunoita ja leipää syötiin paljon. Maitotuotteiden käyttö on Suomessa ollut omalaatuista: siinä missä muualla maailmassa on syöty juustoja, suomalainen on levittänyt reilusti voita leivälle ja pannulle. Nopeita hiilihydraattejakin saattoi sisältyä miesten ruokavalioon yllättävän paljon 50-luvulta lähtien, kun sokeria ja kuorittuja jauhoja alkoi olla runsain mitoin kaikkien saatavilla. Näiden maistuvien ja halpojen ruoka-aineiden haitoista ei vielä tiedetty mitään. Kuinka moni suomalainen onkaan tuolloin aloittanut aamunsa pullakahvilla, nauttinut aamupäivän virkistykseksi kahvinsa kanssa ranskanleipää, päiväruoaksi perunoita ja käristettyä ruskeaa jauhokastiketta sekä tietysti leipää, iltapäiväkahvin kera pullapitkoa, illalla taas perunavoittoista ruokaa, jauhokastiketta ja runsain mitoin leipää. Sokeripaloja ei säästelty kahvinautinnossa eikä voita pullan leivonnassa ja leivän voitelussa. Juuri tämä sokerin, kuoritun ydinjauhon ja kovan rasvan yhdistelmä lienee verisuonten kannalta tuhoisinta syötävää. Päivittäin saatiin myös reilu annos tulehdusta lisääviä AGE-yhdisteitä, joita ruskeaksi käristetty voin ja jauhon yhdistelmä pursuaa. Kasviantioksidanttien puute varmisti tulehduksen leviämisen. Pannukahvia juotiin runsaasti ja sekin nosti veren kolesterolia, joka hapettui veressä suojaavien antioksidanttien puuttuessa.
Kuinka paljon sydäntä painoi lisäksi lähimenneisyydessä koettu raskas sota? Kaikki tämä yhdistyi Pohjois-Karjalassa yleisiin sydäntaudeille altistaviin geenityyppeihin, joten sydänsairauksien kehittyminen näin monen tekijän summana ei ollut ihme.
Nykypäivän ongelmat ovat erilaisia, mutta osittain yllättävän samanlaiset. Ylipaino, vyötärölihavuus, liikunnan puute, sokeroidut juomat, oluet, peruna- ja lihavalmisteet ym. teollisesti prosessoidut tuotteet ovat uusia syitä sydän- ja verisuonisairauksiin ja myös uusiin kansantauteihin (kakkostyypin diabetes, MBO, rasvamaksa), jotka altistavat sydäntaudeille. Teollisten tuotteiden myötä nyt jos koskaan nautitaan liikaa sokeria, valkojauhotuotteita, perunavalmisteita ja AGE-yhdisteitä. Myös rasvaan liittyy ongelmia: se on teollisessa tai kotoisessa ruoanvalmistuksessa pilalle käsiteltyä tai liittyy nopeisiin hiilihydraatteihin tai pehmeät rasvat puuttuvat tai rasva ylipäänsä on liian vähäistä vähärasvaisten ruokavaliosuositusten myötä. Kasvikset puuttuvat usein edelleen niin nuorten kuin vanhojen ruokavaliosta.
Ennen kuin syytetään lääketiedettä, ravitsemusasiantuntijoita tai elintarviketeollisuutta terveytemme tuhoamisesta, käännetään siis katse omaan ruokalautaseen ja jääkaappiin, mitataan vyötärönympärys ja arvioidaan rehellisesti onko liikuntaa ja unta tarpeeksi pitämään keho toimivana. Onko lautasella ravitsemussuositusten mukaiset puoli lautasta kasviksia, löytyykö jääkaapista kasviksia ja marjoja vähintään puoli kiloa päivää kohti, kuluuko ilta TV:n ääressä napostellen vai aktiiviharrastuksissa vyötärörasvaa ehkäisten? Ei uskota sokeasti auktoriteetteja, mutta ei myöskään petetä itse itseämme. Kuitenkin ainoa täysin varma asia on edelleen, että emme tänäänkään tiedä kaikkea. Ei siis kannata menettää malttiaan, sillä kuumentuneet tunteet lisäävät riskiä sairastua sydäntauteihin!
Marja Ruuti
Aiheeseen liittyvä lukuvinkki!
Marja Ruutilta on vastikään ilmestynyt ajankohtainen uutuuskirja Terve maksa – avain hyvinvointiin. Voit lukea kirjan johdannon maksutta täältä
Voit myös tilata kirjan kotiisi nyt postikuluitta koodilla ”tervemaksa” yhteistyökumppaniltamme Mividatalta
Tilaa tästä
